tiistai 26. elokuuta 2014

Sadetakin ompelu


Sataa, mutta meillä on vain yksi sadetakki kaksosille. Kaapista lytyy sadetakkikangas, joten täytyy ommella yksi sadetakki lisää.

Tämä kangas on muuttanut mukanani jo monta kertaa. Nyt siilit pääsevät vihdoin kastumaan sateeseen! Pikkusiilikankaan lisäksi minulta löytyi kangaspaloja, joissa seikkailee suurempiakin piikkiselkiä. Suuremmasta siilistä tuli tasku, johon intouduin koristeeksi kiinnittämään sirkkoja.

vetoketju kiinni
vetoketju auki
Sadetakin ompelussa on kuitenkin omat niksinsä:
-Jokainen neulanpisto näkyy ja päästää vettä läpi, joten kankaiden yhdistämiseen ompeluvaiheessa ei kannata käyttää nuppineuloja, vaan teippiä.
-Saumat täytyy käsitellä jälkikäteen sateenpitäviksi. Saumojen tiivistämiseen käy tekstiililiima, mutta markkinoilla on myös teippejä tähän tarkoitukseen. Itse käytin tekstiililiimaa ja liimasin saumat auki.
 -Muovipintaisten ja käsiteltyjen kankaiden ompelussa auttaa teflon paininjalka tai jos sellaista ei löydy, pätkä teflon teippiä paininjalan pohjassa.
-Kankaan huolto-ohjeissa sanotaan, voiko kangasta silittää. Jos voi, kannattaa silittää nurjalta ja pienellä lämmöllä.
-Sirkkojen tukena voi käyttää nurjalla pieniä nahkanpaloja, jos kankaaseen ei voi silittää tukikangasta kiinni.
sirkkojen tukeminen nahalla
pääntie ja tikkauksia


-Pitkä pistonpituus auttaa ompelussa, ja neulan kannattaa olla mahdollisimman ohut, jolloin neulanreiät ovat pienempiä.
-Vetoketjun alle tai päälle kannattaa ommella läppä, koska muuten vesi tulee sisälle vetoketjun kohdalta.

vetoketjun alaläppä
Käytin samaa kaavaa liskotakkien ompelussa, mutta tätä takkia varten siirsin vetoketjun sivulle ja muuttelin taskuja. Ainakin tässä sadetakissa huppua olisi kannattanut vähän kuositella isommaksi, koska kangas on hyvin jäykkää. Huppu onnistui hyvin puuvillasta ommellussa vaatteessa, mutta näyttää vähän pieneltä jäykemmällä kankaalla. Huppuun olisi kannattanut myös lisätä etureunaan vähän lippamaisuutta, jolloin sade ei niin helposti kastelisi kasvoja.

Sadetakkia ommellessa huomasin, että ompelukin on välineurheilua. Kotikäyttöön tarkoitettu ompelukone nakutteli tikkiä parhaansa mukaan, mutta nämä erikoisemmat materiaalit saa tikinpituuden vähän vaihtelemaan. Samaa ongelmaa ei olisi tehokkaalla teollisuuskoneella.



Sadetakkipulmat on nyt selätetty, ja kaikille riittää sadetakkeja. Antaa sateen tulla!


tiistai 12. elokuuta 2014

Arjeksi medaljonkeja

Olen jäänyt koukkuun yllätyskangas -ompeluihin. Vannoin tiukasti keväällä, että en osta uusia kankaita, mutta silti olen haksahtanut tilaamaan itselleni näitä ylläreitä. On vaan niin mukava saada paketteja! Tunne muistuttaa joulua, ikinä ei tiedä, mitä paketti sisältää. Lisäksi ikinä ei voi tietää, mitä hienouksia muut ompelijat samoista kankaista keksivät ommella.

Viime perjantaina osallistuin jälleen ompeluryhmän salainen kangas -ompeluihin. Tällä kertaa paketista tuli Hannan kankaan kaunista medaljonkitrikoota. Kankaan värit olivat alunperin tummahko harmaa ja kirkkaan keltainen, ja lisänä oli pätkä kirkkaan keltaista resoria. Samat värit, kun pari viikkoa sitten olleessa Neenuskan vastaavassa yllätyskangas ompeluissa. Pikkasen manailin, kun ei tuo väriyhdistelmä silloinkaan oikein tuntunut omalta.


Saadakseni vaihtelua tuohon harmaa-keltaiseen linjaan kylvetin kankaita kloriittikylvyssä. Kloriitti muutti pohjan sävyn yllättäen lilaksi, ja keltainenkin vaaleni. Kloriitin kanssa on joskus hankala ennustaa lopputulosta. Niin kävi nytkin, kun harmaa muuttui lilaksi. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Minun mielestäni tämä väriyhdistelmä oli oikein kaunis ja toimiva!


Kankaasta tuli tyttärelle kerhon aloitus tunika. Vaate on niin pitkä, että sitä voi pitää myös mekkona, ilman housuja. Lisäksi poimin harmaa-valko raidallista kangasta omista varastoista. Kaulus on pystykaulus ja hihat ovat hieman vajaamittaiset. Rusetteja laitoin koristukseksi kaksi, yhden yhteen hihansuuhun ja toisen taskuun. Medaljongin koristeellisuutta toistaa mustat napit, joita ompelin rusetin keskelle ja toiseen hihansuuhun.

Kaksi tuntia ei ihan riittänyt ompeluun ja putosin taas muutamaan trikoo-ompelun sudenkuoppaan, mutta hyvä vaate siitä silti tuli!

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Virkattua villaa

Olen ihaillut Sufferiinan salongin ruusupeittoja, joissa ruusut eivät ole vaan punaisia, vaan ihan kaiken värisiä. Netin ihmemaasta löytyy upeita värikkäitä virkattuja peittoja lisääkin vaikka kuinka paljon. Vuosia sitten, nuoruuden innolla virkkasin ohuesta kalalangasta täysimittaisen sängynpeiton, joten jotain on virkkauksesta jäänyt muistiin, vaikka virkkuukoukkua ei olekaan näissä käsissä viime aikoina näkynyt. Kaivauduin komeroihin etsimään lankoja, ja löytyihän niitä. Virkkuukoukkua en sen sijaan löytänyt, se piti käydä ostamassa.

Osa langoista on Novitan Wool -lankaa, osa on Novitan Nallea ja osa on jotain tuntematonta villalankaa, purettu jostain työstä. Lankojen paksuus noudattelee samaa linjaa, numero kolmen koukku käy kaikkiin.

Babouska Rose
Virkkasin ensin Sufferiinan innoittamana ruusutilkun netistä löytämälläni mallilla, Babouska Rose, mutta vaikka mallia on mukava virkata, en oikein syttynyt mallille. (Podin jo pienoista identiteettikriisiäkin, kun mietin niin ankarasti, että olenko ruusupeitto-ihminen vai en.) Etsin uutta mallia, mutta kun en löytänyt täysin mieluisaa, aloin virkata omaa mallia.

Ja tälläinen siitä tilkusta tuli! Voi olla, että virkkaan peittoon muitakin tilkkuja, kun näitä kukkia, peitosta voi muuten tulla tylsä. Tavoitteena minulla on torkkupeiton kokoinen työ.

Helteiden (toivottavasti) jatkuessa suunnittelen ottavani virkkauksen mukaan hiekkalaatikon laidalle, kun joka tapauksessa ulkoilen lasten kanssa kaksi kertaa päivässä. Onneksi meillä päin lasten ulkoilupuistot on aidattuja, niin lapset eivät pääse karkuun kinkkisen langanvaihdon aikana.

perjantai 1. elokuuta 2014

Ankkalampi

Kylpyankat on niin sympaattisia! Keltaiset, kelluvat, mukavasti pullukat muovilinnut saavat hyvälle tuulelle. Niistä tulee mieleen pitkät vaahokylvyt ja lasten vesileikit. Voitte siis arvata, että idea tähän työhön tuli lapsia kylvettäessä.

"SAVA" -teksti viittaa Saumanvara ompeluryhmään
Piirsin kuvan ja toteutin sen aplikoimalla. Vetoketjullisen laukun pohjan koko on noin 7cm x 29cm ja korkeus 16cm. Sinne mahtuu hyvin lasten saippuat, hammasharjat ja hammastahnat, kun lähdemme reissuun. Harmaa ja turkoosi kangas on Eurokankaan ulkokäyttöön tarkoitettua markiisikangasta, Sunbrellaa, joten se kestää hyvin käyttöä, mutta muut kankaat ovat sekalaisia tilkkuja. Valitettavasti värit eivät kuvassa toistu oikein, vaan turkoosi on oikeasti reippaasti vihertävämpää.

Terenauhan tein itse, kangaskaitaleen sisällä on ohut nyöri. Terenauhahan kuuluisi leikata vinoon langansuuntaan, mutta kangasta oli liian vähän, ja leikkasin sen suoraan langansuuntaan. Ihan hyvin tuo tere kuitenkin taipuu pyöreässäkin saumassa.

Tällä laukulla osallistuin Saumanvara ompeluryhmän kisaan. Voittoa tuskin tulee, koska mukana on niin paljon huikean hienoja töitä, mutta osallistuminen oli mukavaa!