Vuosi kahvin voimalla

Äitiyspakkaukseen pitäisi lisätä kunnon piristeitä ensimmäisen vuoden varalle, tai ainakin muutama kahvipaketti. Kahvinkulutus on meillä kasvanut järjettömän suureksi viimeisen vuoden aikana. Kulunut vuosi on ollut antoisa ja on ollut ihana seurata kaikkien lasteni kasvua. Välillä kunnon tujaus kofeiinia suoraan hermokeskukseen on pitänyt aivot käynnissä.

Kahvia kuluu pienen kylällisen verran, kun yritän pysyä hereillä, kahvittelen vieraiden kanssa, tai keitän kahvia ihan vaan lääkkeenä tylsistymiseen. Kahvi-addiktio alkoi vuosi sitten, kun pienokaiset syntyivät ja univajetta alkoi kertyä. Yhden lapsen kanssa on helppo ummistaa itsekin silmiään vaikka päivälläkin, kun pinnasängystä alkaa kuulua tasainen tuhina. Mutta kun lapsia onkin useampi, niin millä todennäköisyydellä kaikki nukkuvat samaan aikaan?

Kahvi-addiktion kylkiäisenä on löytynyt uusia makuelämyksiä. Kahvi käy mantelien kanssa, hapankorpun kanssa, mandariinien kanssa, tietenkin suklaan kanssa ja myös vähän yllättäen myös lakujen kanssa. Tarkemmin mietittynä kahvi käy kaiken kanssa.

On yllättävää, miten vähällä unella ihminen selviää. 4-5 tuntia yössä riittää mainiosti, 6 tuntia on jo luksusta. Varsinkin kaksoset keksivät joinain päivinä pirullisen vuorosysteemin: kun toinen nukkuu, niin toinen valvoo. Lepohetket olivat tiukassa. Yösyöttöjen myötä tuli tietenkin paljon heräiltyä ja inhosin niin paljon herätystä, että ihan varmuuden vuoksi valvoin melkein koko yön. Eipä tarvinnut heräillä vällyjen välistä, kun palvelusvuorossa oleva äiti valvoo odottaen, koska pienokaiset haluavat yömaitoa. Päivällä kuljin ympäriinsä puoliteholla. Ajatus ei kulkenut, unohtelin asioita, olin tosi kärttyinen ja väsynyt koko ajan.  Aivot toimivat kuin autopilotilla, pakolliset rutiinit sai tehtyä, mutta itse ajattelu kannatti jättää jollekin toiselle päivälle.

Ja vinkkinä tuleville vanhemmille: ottakaa passikuvat varmuuden vuoksi ennen vauvavuotta, koska sitä väsynyttä naamaa joutuu katselemaan koko passin voimassa olon ajan.